Elokuvasta on vaikea kirjoittaa tekemättä paljastuksia juonesta. Jos et vielä ole nähnyt elokuvaa Liikkuva linna, saattaa olla, että tästä jutusta paljastuu jotakin, mikä pilaa sinulta osan juonen yllätyksellisyydestä.
Anime-elokuvissa pukeutuminen ei ensi vilkaisulla tunnu kaikkein tähdellisimmältä seikalta tarkastella; hahmoillehan on vain piirretty vaatteet ja jalkineet toisin kuin näytellyssä elokuvassa, jossa puvustaja on huolellisesti etsinyt jokaiselle näyttelijälle roolihahmoon sopivat puvut ja asusteet. Anime on kuitenkin myös elokuvaa, jossa vaatetus on merkittävässä roolissa elokuvan tunnelman ja symboliikan kannalta.
Ruudulta kadulle
Anime ja manga ovat taidemuotoja, joissa näkyvää pukeutumista jäljitellään paljon. Jäljittelijöiden tyyliin kuuluvat kuvituksen mukaiset vaatteet ja jalkineina heillä on usein converse kengät. On hämmästyttävää, miten hyvin asiaan perehtynyt cosplayn harrastaja onnistuu näyttämään esikuvaltaan!
Myös väreillä on animessa, kuten japanilaisessa kulttuurissa yleensä, suuri merkitys niin tunteiden, henkilöhahmojen aseman kuin myös symbolisten seikkojen välittäjänä. Esimerkiksi pahan hahmon tunnistaa usein mustasta väristä, mistä poikkeuksena on Liikkuvan linnan ystävällisen oloinen variksenpelätti.
Värisymboliikka kertoo paljon
Liikkuvassa linnassa on kahdentyyppisiä hahmoja, arkitodellisuuden mukaisia tavallisia ihmisiä, kuten elokuvan päähenkilö Sophie, ja mielikuvituksellisia hahmoja, kuten velho Hauru, noita ja erilaisia henkiä. Tavalliset ihmiset on puettu varsin tavalliseen 1900-luvun alun tyyliin ja väkijoukkojen vaatetuksen yleisilme on usein varsin murrettu ja ruskeavoittoinen. Myös henkilöhahmon ikä näkyy värityksessä ja kirkkaammat ja puhtaammat värit on varattu nuoremmille hahmoille lasten pukeutumisen ollessa kaikkein värikkäintä. Verrataan vaikka Haurun oppipojan pukeutumista hänen ollessaan oman itsensä tai naamioituneena vanhaksi mieheksi. Viitta taas muilla kuin sotilashenkilöillä tuntuu liittyvän suoraan taikuuteen.
Satuhahmoista Hauru on puettu selkeästi kirkkaammin värein ja mielikuvituksellisemmin. Ensimmäiseen kohtaukseensa hän ilmestyy vaaleanpunaruudullinen liehuva takki olkapäillään ja korvissaan vihreät korvakorut, jotka ovat hänen tunnusmerkkinsä läpi koko elokuvan. Sotatapahtumien uuvuttama Hauru taas näytetään pukeutuneena vaaleaa, nuutuneeseen ruskeaan, joka korostaa hänen nääntynyttä olemustaan.
Päähine kruunaa kokonaisuuden
Hatuilla on oma merkityksensä tässä elokuvassa – onhan Sophie hattukauppias! On kiinnostavaa huomata, että ensimmäiset pahat henget, joita elokuvassa näemme, käyttävät olkihattuja. Päähineet myös paljastavat elokuvan henkilöiden yhteiskunnallisen aseman: rikkaan rouvan sulkahattu ja silinterihattu ovat arvon merkkejä, joista ei voi erehtyä, ja korkea-arvoiset sotilashenkilöt käyttävät tietysti juhlallisia paraatipäähineitä. Esiintyessään siivoojana Sophie käyttää puolestaan vaatimatonta huivia.
